Pakkohan se Batman oli katsoa. Logiikasta ei mitään tietoa. Kuunnelkaa Elfmanin musiikkia, katselkaa Keatonia nahkapuvussa ja naurakaa Nicholsonin mukana. Tykkäsin kyllä Vicki Valen valkoisesta mekosta katedraalin katolla. En vaan tajua miten se voi kiljua pudotessaan! Kim Basingerista en ole ikinä pitänyt. Keatonista sen sijaan kyllä. Ja Nicholsonista voi elämä. HALOO.

Keaton on minulle aina ollut se oikea Batman. Ei Adam West. Keaton kuuluu lapsuuteen. Ja onhan se nyt rutkasti parempi kuin joku Val Kilmer tai George Clooney tai hyi olkoon kuka se uusin on joku Bale? Ällötys. Lörppähuulibätmäniä ei mikään korvaa.

Nauhoitetut elokuvat on jänniä, koska ei koskaan voi tietää mitä sieltä alta paljastuu. Tämänkin Batman-kasetin lopusta löytyi joku elokuva, joka imdb.comin mukaan on Dogfight vuodelta 1991. River Phoenix paljasti. Noh. Nyt sekin loppui.

Söin sitten toisen satsin sitä pastaa. Janottaa aivan kamalasti. Äiti ei osaa tiskata laseja, niissä on aina jotain mähmää pohjassa. Sillä on ihan liikaa stressiä. Se varoittelee siitä miten lihoan kun syön vain pastaa. Ihan kuin sillä nyt olisi jotain merkitystä. Ei tänään. Ehkä sitten kohta. Mutta aloitan ensi jaksossa sen uinnin. Aivan taatusti. Joku roti.

Minä en soita Epulle sen vuoksi että saisin saarnan saamattomuudestani. Tiedän mikä olen, eivätkä huudot ja sättimiset siihen auta. Ehkä jätän sen taas pariksi päiväksi oman onnensa nojaan. Ottakoon yhteyttä jos on asiaa. Minä en taas jaksa.

Aha. Nyt täältä alkoi jonkun Hyvän sexioppaan päätösjakso. Eli jokin jännittävä valistusohjelma. Taidan jättää väliin, kelata nauhan ja painua pehkuihin. Huomenna englannin koe.